—Mene nyt tiehesi siitä, ja anna minun hoitaa näitä asioita.
Penttinen otti tarjottimen ja kaasi molemmat lasit täyteen karahviinista. Fanny siirtyi takaisin tuolilleen.
Sieltä nurkasta hän sitten katseli, kuinka isä tarjottimineen meni jokaisen luokse vuoron perään, vaati ja pakoitti heitä maistamaan ja jos mahdollista ryyppäämään pohjaan asti.
—Ei pidä kenenkään päästä sanomaan että meillä on pitkät ryypyn välit, hän puheli, taikka ettemme raski vieraitamme juottaa, silloin kuin olemme heitä kestiin pyytäneet.
Nyt hän läheni tohtori Brobergia. Fanny tuskin uskalsi häntä enää seurata. Seurasi kuitenkin, kuunteli ja katseli hengittämättä, mitä siellä puheltiin ja tehtiin.
Broberg hymyili, hypisteli huulipartaansa ja pudisteli päätään.
—Ottakaa nyt vaan, ottakaa pois, ei sitä Wanny näe, ja jos näkeekin, niin eihän tuo sen vaarallisempaa ole. Ryypätään yhdessä, minä otan toisesta lasista. No niin, no kippis, vävypojan malja!
—Ei, ei, kiitoksia paljon, minä en nauti viinaa, intti Broberg ja väistyi taaksepäin.
—No mitä sitä nyt tyhjää kursastelee—
—Ei, kiitoksia, minä en tosiaankaan.