Ailille kohosi puna aina ylös ohauksiin.
—Ossi, hän huudahti ja riensi ovelle vastaan. Tervetuloa!
Mutta Holm oli älynnyt, että vieras oli huoneessa. Hänen kasvonsa muuttuivat jäykiksi ja vieraiksi.
—Onko kauppaneuvos kotona? hän kysyi.
Aili nauroi.
—Ossi, kuinka sinä teeskentelet? Ei se ole ollenkaan tarpeellista. Neiti Rainio tietää kaikki. Äiti hänelle juurikään kertoi. Neiti Rainio, katsos, on täällä ompelemassa minulle myötäjäisiä. Ja tuommoinen minulle tulee leninki kihlajaisiin. Onko kaunista? Sinä et saa nähdä minua siinä ennenkuin sitten vasta.—Jalanko sinä tulit?
—Jalan.
—Koko matkan? Kaupungista saakka?
—Niin.
—Voi sitten sinua varmaan väsyttää. Käy istumaan tänne.