—Ei mitään Antti, kun sieltä vain palajat yhtä puhtaana ja vilpittömänä, kuin sinne menetkin.
—Ha ha ha! jo tottakin näet aaveita.
—Onnellista matkaa, Antti!
—Jumalan haltuun, Elsa!
* * * * *
Mikä ryske ja jyske, mikä huuto ja pauhina, mikä kärryjen rätinä ja armoton ajaminen maantiellä? Etkö tiedä? Onhan nyt markkinain aatto ja kansaa rientää, miehiä, vaimoja, vanhoja, nuoria, läheltä ja kaukaa, kaikki ne ilolla markkinoille entävät. Naiset istuvat kärryissä myhäillen, pyhävaatteihinsa puettuina, ja miehet heidän polvillaan. Kolme, neljä, joskus kuusi ja seitsemänkin henkeä on kussakin hevosessa. Ruoskat heiluvat, miehet hoilottavat ja hevoset kiitävät eteenpäin. Metsä kajahtelee kirkumisen tapaisesta laulusta.
—Hei liirua leijan laa, Markkinamiehiä ollaan vaan, Hei liirua leijan laa, Oltta, viinaa juoda saan.—
Jo heti kotipihasta lähdettyä miehet saivat »markkinakuraasia».
Matin hevonen höyryeli vaahdossa virstan parin matkaa kaupungista. Antti istui vakaana ja totisena Matin rinnalla kärryissä. Hän oli levoton—Matin raa'at kokkapuheet häntä inhottivat.
—Istut siinä kuin pölkky, moitti Matti, näkyy, ett'et vielä ole oppinut markkina-iloa tuntemaan.