—Tämmöinen ilo ei mitään maksa.
—Eikö maksa?
Poika juo rommia markkinoilla, lakki kallellansa,
Tyttö on punaposkinen, joka istuu polvellansa.
Eikö sellainen ilo mitään maksa, häh? Kallista vähän tuota pullon suuta, niin saat parempaa ryhtiä——no ota vaan, eläkä yhtään inkkaa, se on Koivuniemen Jussin parasta viinaa.——Ell'et nyt hyvällä ota naukkua, niin, totta vie, pääkalloosi saat koko pullon.——Kas niin vaan——hih!—kallista paremmin,—no niin. »Tattis mamma, sanoi Lotan Mikko.» Kyllä sinusta miestä paisuu, kun vaan joutuu.
Jos akkasi sinuhun suuttuu, niin juo,
Jos kellarist' viinakin puuttuu, niin juo.
Ota sitt' itselles toinen akka,
Eläkä sentähden juomasta lakkaa,
Vaan juo ja laula ja räysää ja pauhaa—ja juo!
—Elä herran tähden, Matti, pidä noin pahaa elämää.
—Kas poikaa vaan, kas, kas! Pyysinkö sinua köntti tänne vörmyntärikseni, sano!
—Et pyytänytkään, mutta johan tämmöistä elämää harakatkin pelkäävät.
—Ell'et nyt hyvällä tuki suutasi mies, niin hiisi vieköön, ei ole onni tänäpänä merrassa. Vai ei nyt enää muka laulaakaan sais'. Mutta kas kun sen teen kiusallasikin.
Rallakaijan rakkaus paloi mennä vuonna,
Joko lienee sammunut, taikka tielle puonna.