—Lupaan, lupaan…
—Ja saako Sanni pikkuruikkuisen minuakin rakastaa?
—Saa, saa … hyi, herra Körner…
—Sano: Villiam!
—Hyi, Villiam!
—Joko päästän?
—No, päästähän.
—Sanni, rakas, kulta, ihana, suloinen, sokuri, konvehti—.
—Ja sinä minun oma pahankurinen Siirini, pippuri, sinappi, suola—ai, nyt hän taas minut musertaa…
[Kuopiossa 1888. "Vapaita aatteita" 1890. Novelleja I.]