EERO. Niin, mene tiehesi sinäkin, minä jään tänne odottamaan Elliä. Olisihan synti antaa tytön olla täällä yksinään ikävöimässä, kun kaikki muut nuoret ovat iloitsemassa. Ahaa, tuollapa hän jo tuleekin lehmineen. Jestapoo, kuinka sievä ja soma hän on. Ventta! menen tuonne puun taakse piiloon ja teen hänelle pienet kepposet.
ELLI (laulaa kulissien takana). [Kirj. ja sävelt Kust. Killinen.]
Metsän puita tuuli tuudittaa,
Joka lehti liikkuu,
Oksat keinuu, kiikkuu,
Karjan kellot kilvan kalkattaa
Ja linnut livertävät la, la, la, la, lallaa!
Niinpä neidon mieli nuorell' iällä
Lentää kuni lehti ilman tiellä.
Näin iloiten
Vain ma laulelen:
La la la la, la la la la, la la la la.
Karjan kellot kilvan kalkattaa
Ja linnut livertävät la, la, la, la, lallaa!
(Tulee iloisesti esiin oikealta, kädessä koivun vitsoja.)
Sunnuntaina taasen kiikuttaa
Poiat iloissansa
Kukin neitoansa,
Korkealle keinu heilahtaa
Ja tytöt laulelevat la, la, la, la, lallaa!
Niinpä neidon mieli nuorell' iällä
Heiluu kuni keinu ilman tiellä
Näin iloiten
Vain ma laulelen
La la la la, la la la la, la la la la.
Korkealle keinu heilahtaa
Ja tytöt laulelevat la, la, la, la, lallaa!
(Istuu kivelle, kasvot karjapihaan päin; puhuu:)
Siellä ne muut nyt kisailevat sillalla ja minä—. Enköhän jätä lehmiä vähäksi aikaa ja juokse joukkoon. Mikä sitten, jos lypsän vähän myöhempään, enemmän heruvat. (Lehmä mörisee.) Niin, Omena piikani, niin! Sanotko minua hupakoksi? Sano vaan. Täysi hupakko olenkin. Mutta enhän sinua jätä kumminkaan, enhän toki! Ilman vaan narrasin. (Lehmä mörisee taaskin.) Niin, niin, vartoo hetkinen vielä, tuossa paikassa tulen sinua lypsämään. No, Mustikki siellä, hyss, siivolla! Vai, jo sinä taaskin pusket Kultaruusua. Varo, ettet saa maistaa vitsaani. Semmoinen pahanilkinen! Sinut lypsän ihan vihon viimeiseksi, koska olet noin kelvoton. Hyi, sinua!
(Eero hiipii Ellin taakse ja laskee kätensä hänen silmilleen.)
ELLI. No,—kuka se on?
EERO. Arvaapas!