(Hyppää aidan yli oikeaan.)
EERO (nojautuu molemmilla käsillään aitaan). Sinä panet kaikki leikiksi, vaikka näet, että minulla on täysi tosi. Minä rakastan sinua, Elli, rakastan oikein silmittömästi ja sydämmeni kohta halkeaa tuskasta, saat uskoa sen.
ELLI (karjapihasta). Herran tähden, meneekö se ihan kahdeksi kappaleeksi? Semmoista ihmettä tuskin vielä on tapahtunutkaan tässä matoisessa maailmassa. Näes, lehmäkin sinua pelkää, kun näytät niin surkealta.
EERO. Ehkä tulen sitä kylvettämään, että saat rauhassa lypsää?
ELLI. Mitä vielä. Ei se tarpeellista ole.
EERO. Mutta se potkii. Saattaa vielä lyödä sinulta silmät päästä taikka kaataa maitonsa.
ELLI. Elä pelkää. Sitä ei Omena koskaan tee.
EERO. Ei ole takeita. Hyvinpä se nostelee jalkaansa, kun kärpäset sitä purevat. Kas noin! Tulen kuin tulenkin minä sitä kylvettämään.
ELLI. No, koska niin mielesi tekee—
EERO (hyppää aidan yli oikeaan).