MAUNO. Ellei siellä, niin totta muualla.
ANNA. Ongelleko menet, vai?
MAUNO. Ei, tänä iltana saavat ahvenet olla minulta rauhassa.
ANNA. Mutta itseltäsi mahtaa rauha puuttua, koska et nuortenkaan seurassa viihtynyt, vaikka niin halusta sinne menit.
MAUNO. Kuka sen on sanonut, etten minä siellä viihtynyt?
ANNA. Arvaanhan sen siitä, kun näin pian takaisin tulit.
MAUNO. Niinkö, että sinua siellä kaipasin?
ANNA. Minua? Mitä olisi sinulla minun kanssani tekemistä? Ethän vaan uskaltanekaan—
MAUNO. Sinuako toivoa? Ha, ha, ha! Olisinpa silloin mieltä vailla.
ANNA. Sitähän minäkin. Välimme on siis selvä.