OLLI. Tavaraa on yltäkyllin, kiinteätä, irtainta, joka lajia. Kyllä takaan, ettei se tyttö päiviään moiti, joka sinne joutuu.
ROINILA. Ei suinkaan.
OLLI. Eikä nälkää liioin näe. Lihoo vaan niinkuin ainakin hyvän leivän ääressä ja käy muhkeaksi kuin ruustinna.
ROINILA. Onhan sinulla vahva talo, kyllä se tosi on. Eikä mahda löytyä mitään testamenttia Ellin hyväksi, vaikka sanottiin Ojala vainajan semmoisen tehneen.
OLLI. Ja mitä vielä. Juttuja kaikki tyyni.
ROINILA. Niin saattoi olla.
OLLI. No, Roinila, mitäs sanotte tuumaani?
ROINILA. Jaah! En minä vastaan ole.
OLLI. Sovimmeko asiasta siis?
ROINILA. Kyllä minun puolestani. Tuossa on käteni.