OLLI (yhä väistyen). Kitasi kiinni, sinä hurja akka!
MATTI. Kutti, kutti, kutti, kutti, katsopas tätäkin nenää!
SANNA. Olenko minä hurja? Sanopas, olenko minä hurja? Kies avita, minä revin sinulta silmät päästä.
MATTI. Ja minä autan. Varos nyt, mies, silmäkultiasi.
OLLI. Elkäähän päälleni tulko, te riiviöt!
SANNA. Olenko minä riiviö, sano, olenko minä riiviö? Päästä vielä kerran se sana suustasi, jos uskallat, sinä jolppi, hylky, lurjus,—sinä—
OLLI. Pelastakaa! He ovat kuin raatelevat sudet kimpussani. (Pakenee vasempaan.)
SANNA (jäljessä). Muistat sinä, ketä olet lyödä uhannut, sen lupaan.
Vielä minä haukun sinua kirkonmäelläkin, mokoma, mokoma—
MATTI (samoin kuin Sanna). Entä minä sitten, entä minä. Haukun vielä kahta hullummin. Muistat sinä, Olli, muistat. (Hänkin vasempaan.)
EERO. Ha, ha, ha. Olli parka joutui pahempaan kuin pulaan. Mutta, Elli, kuulehan! Nyt vaadin sinulta palkintoa hyvästä työstäni.