SANNA. Ja sinäkö sanoit: »sinne se meni eikä takaisin tule», johon Matti vastasi: »kyllä siitä pahasta nyt pääsit».
EERO. Aivan oikein. Niinhän me muistaakseni juttelimme.
MATTI. Niin se oli. Juuri niin.
SANNA. Näette nyt, olenko minä valehdellut.
ROINILA. Et yhtään. Et tippaakaan. Ha, ha, ha.
SANNA. Ihan sanasta sanaan muistin heidän puheensa.
OLLI. Niin, sanasta sanaan! Tekisipä nyt mieleni lämähyttää sinua vasten suuta, niin että tuntuisi. (Matille.) Ja sinua myös!
SANNA. Minuako? Minuako suuta vasten lämähyttäisit, sinä mullisaukko?
Uskaltaisitpas vaan sen tehdä.
MATTI. Niin, uskaltaisitpas vaan minunkin kimppuuni tulla.
SANNA (astuu Ollia kohden, joka takaperin väistyy perälle päin). Vai suuta vasten sinä minulle antaisit, vai suuta vasten sinä kelvoton! Mutta entä kun saitkin nyt itse lämähdyksen, joka tuntuu. Maistuuko hyvälle, sanopas! Ähä kutti, se oli sinulle parahiksi! Ähä kutti! Piti, piti, pitkää nenää, noin pitkää, noin pitkää! Piti, piti, piti, piti!