OLLI. Kaksikymmentä markkaa sinulle annoin—
MATTI. Liian vähän. Hynttäntyy ja purjetuuli—Hynttäntyy ja purjetuuli—
SANNA (on uteliaana kuunnellut keskustelua). Kuulitteko—kuulitteko, hyvät ihmiset! Hän oli palkinnut Mattia hävittämään testamenttia—
OLLI (Matille). Lurjus, heittiö! Minä sinut tapan.
MATTI. Olehan vait, ja kuule ensin, mitä sanon. Itse annoit minulle rahaa viinaan ja sitä kun join, tulin humalaan. Ehk'en selvällä päällä olisi siitä Eerolle kertonutkaan, mutta silloin sen tein. Oikeastaan onkin vaan oma syysi, että kaikki joutui ilmi. Hynttäntyy ja purjetuuli, hynttän tynttän—
OLLI. Oletkos huutamatta siinä, taikka minä sinun opetan—!
SANNA. Herra ihme, nyt minun silmäni aukenevat. Mutta lakki, Eero, lakki, kuinka se koskeen joutui?
EERO. Tuuli sen sinne puhalsi, kun Matin kanssa sillan yli ajoimme.
ROINILA. Ja sinne sen jätit?
EERO. Minkäs sille tein. Riensimmehän sillan reunalle katsomaan sen jälkeen, mutta ei sitä enää kuulunut, ei näkynyt.