PELTOLA. Vai vannot sinä vielä sielusi helvettiin, sinä kurja. Mutta katsopas tätä! (Näyttää hänelle huivia.)
HELENA. Mitä?—tuo huivi?
PELTOLA. Ahaa, jokos kalvenet?
HELENA. Jumalan tähden, sanokaa, mitä tarkoitatte tuolla huivilla?
PELTOLA. Niin, huomaatkos, sinulla ainoastaan on tänlainen huivi nähty, ja sinun omaksesi voi ken tahansa sen todistaa.
HELENA. Enhän sitä kielläkään. Mutta missä yhteydessä se on teidän syytökseenne, sitä tahdon vaan tietää.
PELTOLA. Saatpahan kuulla sitten.
HELENA. Ei, sanokaa minulle nyt heti, mistä löysitte tämän huivin?
PELTOLA. Nämä miehet todistavat sen olleen laattialla samassa huoneessa, josta ikkuna oli särjetty ja rahat viety.
HELENA. Ei, se ei ole totta, aivan mahdotonta se on. Voi, miksi näin kauheasti minua tahdotaan pettää!