TYTÖT. Mitä te kuulitte? Kerro, Liisa hyvä!
LIISA. Kun ensinnäkin kolmasti kolahti, juuri kuin olisi joku lyönyt kahta lautaa yhteen ja vähän ajan päästä alkoi metsästä kuulua kärryjen rätinää.
POJAT. Maantieltä se mahtoi kuulua.
LIISA. Eipä kuin metsästä. Eikä se liikkunut edes ei taakse, vaan pysyi aina samalla paikalla.
EERO. Ja kauanko sitä kesti?
LIISA. Kai sitä olisi kestänyt kuinka kauan hyvänsä, ellemme olisi säikähdyksestä siunanneet, jolloin kolina heti taukosi, ja mekös juosta vilistimme kotia, että olimme henkemme menettää.
EERO. Voi, taivasten tekijä, mimmoisia pelkuria nuo tytöt ovat. Minä teidän sijassanne olisin heti lähtenyt astumaan ääntä kohden ja ottanut likemmin selkoa kummituksesta.
(Kulissien takaa kuuluu viulunsoittoa.)
KAIKKI. Kuulkaa! Hoppulainen siellä tulee viuluinensa (katsovat vasempaan).
HOPPULAINEN (tulee laulaen, soittaen ja tanssien).