NIILO. Sano, että olet viaton.
HELENA. Niilo, anna sydämmesi heltyä—rakasta minua, vaikka olen näin kurja ja onneton.
NIILO. Olethan viaton?
HELENA. Minä antaisin henkeni sinun tähtesi, Niilo,—älä hylkää minua.
NIILO. Vastaa kysymykseeni?
HELENA. Mitä pitää minun vastaaman—olen vallan sekaisin—mitä tahdoitkaan tietää?
NIILO. Ethän ole varas? Helena,—sanastasi riippuu meidän molempain onni.
HELENA. Ellen minä olisi varas, olisi joku toinen—ellen minä olisi vankina ja raudoissa, olisi joku toinen.
NIILO. Miksi noita tyhjiä verukkeita. Helena, minä kysyn sinulta viimeisen kerran: oletko syyllinen vai syytön?
HELENA (nousee ylös). Ja minä vastaan sinulle viimeisen kerran: minä olen syyllinen.