Pium, paum! sävel kajahtaa
Ja nuoret karkelohon kiiruhtaa:
Pium, paum! viulu vingahtaa
Ja joukko tanssissa jo tanhuaa.
Pium, paum! Nauti elämää
Sä silloin, kun se sulle hymyää!
Pium, paum! onni häilyää,
Se luopi valoa ja pimiää.
Pium, paum! kerran kajahtaa
Tuo kylmä kirkon kello, ilmoittaa:
Pois, pois henki vaeltaa
Ja ruumis mullan alla majan saa."
OLLI (viskaa vihaisesti kortit kädestään ja nousee kävelemään).
EERO. Kas niin, eikös jäänyt Olli kolmannen kerran myllymatiksi. (Nousee, on kantavinaan pussia seljassaan ja astuu Ollin jäljessä laulaen:) Voi, mun rakas myllärin', jauhapas mun pussini. Voi mun rakas—
OLLI. Vaiti siinä. Minä en kärsi tällä hetkellä leikkiä, tiedä se.
EERO. Hei, hei! Ethän puske kumminkaan. Voi, mun rakas myllärin', jauhapas mun pussini—
OLLI. Sakramenskattu poikanulikka! Osaatko lopettaa hyvällä, taikka minä sun—(Uhkaa nyrkillä.)
EERO. Elä heikkarissa. Vähänpä ne herrat sietävätkin: pikkuisen vaan tikulla nenään pistää, niin jo suuttuvat.
LEENA. Johan teille nyt tuli riita. Enkös sitä sanonut. Ei hyvää seuraa, kun pyhäiltana ruvetaan kortinlyöntiin.