EERO. Minkäpä sille, Leena hyvä, tekee, kun arkena ei aika myönnä.
LEENA. Niin antaa olla koko toimen. Ei siitä vahinkoa.
OLLI. Mitä mutisee Leena siellä? Jos tahdon korttia lyödä taikka olla lyömättä, on se, tiedämmä, oma asiani eikä liikuta ketään.
EERO. Sillä minä olen mies, jonka sikakin ties', eikös niin, Olli. No,
Leena, mitäs sanot siihen?
LEENA. En mitään.
OLLI. Parasta onkin, kun olet vaiti. (Katselee hetken Maunoa ja Annaa.)
Tuo mahtaa olla sinulle mieluista työtä, Mauno?
MAUNO. Siltä tuntuu. Käykö kateeksesi?
ANNA. Anna kiikun olla, Mauno. Tulen tässä yksinkin toimeen. (Panee kiikun kovempaan liikkeesen.)
MAUNO. Kyllä minä heitän korkeammalle, jos tahdot.
ANNA. Pois tieltä! Itse pääsen niin ylös, kuin ikänä haluan. En tarvitse kenenkään apua.