OLLI. Suutani? Mitäs siitä tahdot?
EERO. Katsoisinpahan vaan, onko sinulla kuinka terävä hammas tuolla kielen kantimessa, koska sanasi tulevat niin pistäviksi.
OLLI. Parempi kuin katsoisit, ettei tuonlaiset köyhät rotat saisi sisartasi liiaksi likennellä.
ANNA. Se lienee oma asiani. Olkaa te vaan rauhassa!
EERO. Mutta minkätähden se Ollia niin harmittaa. Etköhän itse tuumaile päästä langokseni.
OLLI. Ja mikä sitten, jos tuumailisinkin? Ettenkö kelpaisi?
EERO. Kysy Annalta!
ANNA. Parasta on olla kysymättä. Minulta saattaisi löytyä pian valmiit rukkaset.
OLLI. Ohoh,—etköhän nyt puhu ulkopuolelta hampaiden.
ANNA. Jos kosimaan tulet, niin rukkaset saat, sen lupaan. Eikä ole minua vielä sanani syöjänä tavattu.