MARTHA. Juuri kun luulin saaneeni valmiiksi—perhana, kuinka pistää vihakseni. (Survaisee vihaisesti pari tuolia syrjään ja menee oikeaan.)
MAIJU. Taivasten taivaat, kuinka kauniita nuo ruusut ovat. Katsokaas, mamma!
ELISABETH. Kauniita ovat.
MAIJU (rallattelee).
"Pappa tahtoi rikasta, ja mamma tahtoi rakasta, ja minä tahdoin komeanlaista."—
PASTORI (ääntää vasemmalta).—Maiju!
MAIJU. "Komean kynnet ne—"
ELISABETH. St!—! Hiljaa, pappa varmaan äänsi siellä.
MAIJU. (herkiää ja kuuntelee). Eikä ääntänyt, mamma vaan suotta pelkää. Tämä on ihan uusi laulu, mamma, hyvin soma. Opin sen tämä yhtenä päivänä pieneltä pojalta tuolla kadulla:—Kuulkaahan!
ELISABETH. Mutta sinä herätät papan.