MAIJU. Enkä herätä, kun laulan hiljaa. (Hän laulaa ensin hiljaa, mutta sitten jo kohta täyteen ääneen.)
"Pappa tahtoi rikasta, ja mamma tahtoi rakasta, ja minä tahdoin komeanlaista.»— Komean kynnet ne kauvaksi loistaa, vaan raha on kuluvaista."
PASTORI (kammaristaan). Maiju, Maiju!
ELISABETH. Näetkös nyt!
PASTORI (tulee sisään). Mitä rekilauluja sinä täällä laulelet? Sopivatko ne mielestäsi nuorelle tytölle, tuommoiset?—Koska sinä, hyvä lapsi, opit vähän säädyllisyyttä, koska, sano?
MAIJU. En tiedä.—Ehkä sitten, kun tulen hyvin, hyvin vanhaksi.
PASTORI (vakavasti). Ei, nyt sinun täytyy jo muuttaa tapoja, ja muuttaa oikein toden perästä. Seitsentoistavuotias tyttö ei saa olla kuin vallaton poikanulikka. Paina se mieleesi ja katso, ettei minun alituisesti tarvitse sinua muistuttaa.
MAIJU (painaa päänsä alas ja hypistelee kukkia).
PASTORI. No niin, minä oikeastaan ajattelin lähettää sinua asialle. Rouva Savén kysyy tässä kirjeessä, jos meille sopii tänä iltana tulla lähetysseuran ompelu-iltaan, ja pyytää minua siellä lukemaan tai puhumaan jotain.
MAIJU. Tänä iltana?