MAIJU. Eikä ole, elkääkä kyselkö. Tehkää vaan niinkuin sanoin.
MARTHA. Jumala, kuinka se on kiukkuinen tänä päivänä. (Menee oikeaan.)
MAIJU. Nyt täytyy kirjoittaa papalle ja mammalle. (Ottaa esille kirjoituskapineet, kirjoittaa muutamia sanoja paperiin, jonka panee kuoreen.) Mitä he sanovat, kun tämän lukevat? Jos mamma pyörtyy ja kuolee? Herra jumala—jos mamma kuolee? Silloin tulen minä hulluksi. Niin, se on ihan varma—silloin tulen minä hulluksi.—Ei huoli ajatella semmoisia.—Ei hän kuole. Rakas, hyvä Jumala, vahvista mammaa, ettei hän kuole. Ei hän kuole—kun minä rukoilen koko ajan, joka aamu ja joka ilta ja monta kertaa päivässä.—Mutta pappa?—Siunaa ja varjele.— (Pastori tulee sisään. Maiju kirkaisee.)
PASTORI. Noh? Mikä nyt on?
MAIJU. Ei mikään,—ei mikään.
PASTORI. Sinä säikähdit?
MAIJU. Niin,—kun pappa tuli niin äkkiä.
PASTORI. Ihmettä.—aivanhan sinä vapiset!
MAIJU. Ei se ole mitään—kyllä se menee ohitse. Antaa olla—Pappa menee vaan pois—omaan kammariinsa.
PASTORI. Lapsi rukka—kun et sinä vaan sairastuisi. Missä mamma on?