MAIJU. En tiedä. Lasten työhuoneella taitaa olla.
PASTORI. Jos lähettäisimme hakemaan.
MAIJU. Ei, hyvä pappa,—ei lähetetä. Mitä varten? Kun minä olen ihan terve.
PASTORI. No, no, ei lähetetä, ei. Koska et tahdo. Mutta ei nyt ole oikein laita, sen kyllä näkee. Lienee sitten heikkohermoisuutta tai muuta tautia. Sinä olet kai istunut täällä aivan yksin? Ja ikävöinyt, eikö niin?
MAIJU. Ikävöinyt, kauheasti.
PASTORI. Voin arvata. Sinä kaipaat seuraa. Tästä lähtein täytyy sekä mamman että minun oleskella enemmän sinun kanssasi.—Heikkohermoisuus ei ole mikään leikin asia. Sitä täytyy ajoissa torjua.
MAIJU. Ja tuleehan se ikävästä, pappa? Minun pitäisi päästä pois kotoa—
PASTORI. Pois kotoa? Eikö mitä! Me laitamme sinulle kodin hauskaksi. Mitä sanot? Jos esimerkiksi rupeisimme heittämään palloa yhdessä? Eikö se olisi mukava? Osasin minä ennen,—siitä tosin on jo neljättäkymmentä vuotta. No, missä pallosi, tuopa esille, niin koetetaan. Mammakin ihmettelee, kun tulee kotiin ja näkee meitä pallonlyönnissä.
MAIJU. En minä tahdo, pappa, en—
PASTORI. Et tahdo heittää palloa? Mitä sinä sitten tahdot, sano?