PASTORI. Mutta kirje, joka on kädessäsi? Mitä hän sillä tarkoittaisi?
ELISABETH. En ymmärrä. En osaa vielä sanoa. Jotain muuta, siitä olen varma.
PASTORI. Sinä et nähnyt hänen mielentilaansa, kuinka hän oli levoton ja säikkyi. Hän oikein parkaisi, kun minä tulin sisään.
ELISABETH. Vaikka vaan! Mutta, hyvänen aika, itsemurhaa,—ei hän semmoista tekoa ole miettinyt, ei kuuna päivänä. Ollaan levollisia. Odotetaan. Ehkä hän piankin ilmestyy.
PASTORI. Näkee, kuinka vähän sinä ymmärrät Maijun luonnetta. Hänelläkö olisi aikaa miettimiseen? Mikä päähän pistää, sen hän tekee.
ELISABETH. Sinä kuvittelet turhia, Henrik. Ja pelkäät suotta.
Ajattelehan tyynesti asiaa.
MARTHA (tulee oikealta). Joko minä saan viedä kahviverstaat pois?
ELISABETH. Kuulkaa, Martha! Millä mielellä oli Maiju täällä tänä aamuna?
MARTHA. Milläkö mielellä?
ELISABETH. Niin—tarkoitan—puheliko hän mitään?