MARTHA. Puhelihan hän.—Paljonkin.
ELISABETH: Mitä hän sanoi?
MARTHA. Minäkös niitä kaikkia muistan.
ELISABETH. Jotain kumminkin.—Koettakaa, ettekö voisi—?
MARTHA. Hän vaan oli tuskainen kovin,—että uhkasi jo mennä järveenkin.
PASTORI. Siinä sen kuulet!
ELISABETH (nousee ja siirtyy levottomana toiselle puolen huonetta.)
Muistatteko varmaan, että hän niin uhkasi?
MARTHA. Ka, minkätähden minä en muistaisi? Eihän siitä ole pitkää aikaa kulunut.
PASTORI. Uskotko nyt?
ELISABETH. Mitä meidän on tehtävä, Henrik?