MAIJU. Mutta kun minä en saa häntä pois mielestäni, en vaikka mitä tekisin.
JUSSI, Et ainakaan häntä pelkäisi, turhanpäin. Siitähän ne vaan tulevat kaikki nuo kuvittelut.
MAIJU. Niin, miksi täytyy minun häntä niin hirveästi peljätä! En sille mitään voi.
JUSSI. Me lähdemme huomenna lääkäriin, ehkä hän tietää jotain neuvoa.
Nyt unohdamme pois kaikki kummitukset ja puhelemme muista asioista.
HANNA. Tehdään niin. Ajattelin sitä jo äsken ehdoittaa.
MAIJU. Mutta eikö minun pidä jo vähitellen lähteä? Jussi, katsoppa kelloasi.
JUSSI. Jaa-a! Ei tässä enää ole aikaa kovin vitkastella. Kymmenen minuttia korkeintaan.
MAIJU. Voi, voi! Kuinkahan minun nyt käynee!
HANNA. Joko tulee ramppi-kuume?
MAIJU. Kuulkaa—yhtä teidän täytyy luvata minulle.