MAIJU. Mutta enköhän vaan nyt tee sitä, jota olen aikonutkin? Että kirjoitan tohtori Bergbomille ja pyrin suomalaiseen teaatteriin näyttelijäksi? Topp! Se on päätetty asia! Martha! Mihinkä se taas on vienyt minulta paperit ja kynät ja musteet?—Martha, Martha, Martha!
MARTHA (oikealta). Hoi, hoi? Mikä siellä on hätänä?
MAIJU. Pian tänne! Niinkuin olisitte jo!
MARTHA (tulee). No, herra siunaa—
MAIJU. Mihin te taas olette kätkenyt minulta paperit ja kaikki kirjoitus-verstaat, kun niitä ei näy missään?
MARTHA. Ja mitäs te niitä aina tänne kuletatte? Onko niihen paikka salin pöyvällä—onkoo jo vaan? (Ottaa ne esille etagerilta, kirjojen takaa.)—Tässä ne nyt ovat. (Hän tuo ne toiselle pöydälle.)
MAIJU. Elkäähän menkö, saatte viedä tästä kirjeen samalla postilaatikkoon.
MARTHA (menee sohvapöydän luokse). Kyllä olette pitänyt kaunista siivoa taas. Ei totta jouva muuta kuin teijän jälkiänne korjaamaan.—Mitä näitä tarvihti tähän pöyvälle riputella? Eikö ollut yhtä hyvä panna vaassiin heti? (Työntelee ne sikinsokin vaasseihin.)
MAIJU (kirjoittaa ja lukee sitten ääneen). »Kunnioitettava herra tohtori! Täten saan nöyrimmästi kysyä, jos haluaisitte ottaa minut suomalaiseen teaatteriin. Olen seitsemäntoista vuotias ja täkäläisen tyttökoulun läpikäynyt.—Pyydän suosiollista vastausta mitä pikimmin. Kunnioituksella: Maiju Valtari.»—Hyvä on. (Panee sen kuoreen, kirjoittaa päällekirjoituksen ja painaa postimerkin päälle.) Martha,— tässä!
MARTHA. Lindqvistinkö laatikkoon?