HANNA. Kadulta ehkä. Mitä niistä välität?
MAIJU. Kuule, kuule—!
HANNA. Elä hätäile suotta, hyvä lapsi. Olipa tuo nyt mitä tahansa—
MAIJU. Ikkunan alle pysähtyivät. (Serenaadi alkaa ikkunan takana.)
HANNA. Serenaadi—! Ylioppilaat laulavat sinulle.
MAIJU. Ylioppilaat? Voi, tulta, tulta! Hanna kulta, sytytetään kaikki lamput ja kynttilät.
HANNA. Kyllä, kyllä.—Istu rauhassa sinä, minä sytytän… Ja avaan vielä ikkunankin.—
MAIJU. Kuinka kauniisti he laulavat!
HANNA. Ihmeen kauniisti. Ja kuule—siellä on katu täynnä ihmisiä.
MAIJU. Voi sentään, kuinka ovat ystävällisiä. Kun tulivat vielä laulamaankin. Kuule, Hanna, minä rakastan noita ihmisiä niin, niin— niin että tahtoisin syödä ylös heidät.