HANNA. Olehan nyt vaiti. Kuunnellaan.
MAIJU. En malttaisi kuunnella, kun sydän on haljeta ilosta. Tahtoisin että tätä kestäisi sata vuotta, ei, tuhat, miljoonia. Juuri tämmöistä kuin tämä hetki on. Etkö sinäkin tahtoisi, sano.
HANNA. Tsh! Ollaan hiljaa.
MAIJU. Niin, ollaan hiljaa.—Mutta, Hanna—!
HANNA. Mitä?
MAIJU. Pitäisikö minun mennä ikkunaan kiittämään sitten kun lopettavat?
HANNA. En minä oikein tiedä. Mutta eiköhän. Kyllä minä luulen.
MAIJU. Voi että Jussi nyt juuri sattui menemään pois. Hän sen parhaiten ymmärtäisi.
HANNA. Kyllä se kaikessa tapauksessa olisi kohteliaampaa.
MAIJU. Mutta mitä minä sanoisin? Neuvo, Hanna kulta.