JUSSI (tulee oikealta). Etkö joudu jo? Hän sinua kaipaa.
HANNA. Joudun! Nyt joudun.—Taivaalle kiitos, sovinto ja rauha palajaa perheesemme! (Menee oikeaan.)
PASTORI. Jussi, tule, minä sanon sinulle pari sanaa.
JUSSI. Minä tahtoisin välttää riitaa—
PASTORI. Niin tahtoisin minäkin. Eletään rauhassa, unohdetaan kaikki, mitä on ollut välillämme viime aikoina, kaikki iskut, kaikki kovat, vihaiset sanat. Ollaan taas isä ja poika niinkuin ennenkin.
JUSSI. Kernaasti minun puolestani, sillä tämä särkymys ja epäsopu—ei se ketään ilahduta.
PASTORI. Vaihdetaan tästä lähtein rakkaudessa mielipiteitämme. Minä toivon, että tulet minua käsittämään vielä kerran—
JUSSI. Minä taas toivon, että pappa tulee käsittämään meitä nuoria ja näkemään meidän pyrinnöissämme jotain hyvää ja oikeutettua. Elämä ei voi pysähtyä, sen täytyy vapaasti päästä kulkemaan eteenpäin. Vanhojen totuuksien täytyy väistyä uusien tieltä.
PASTORI. Emme huoli nyt ruveta väittelemään. Minä toivon niinkuin sanoin, että tulet minua käsittämään. Mutta kuinka hyvään, olemme kaikessa tapauksessa isä ja poika. Emme sitä enää unohda.
JUSSI. Emme suinkaan. Tahdon vaan sanoa vielä sen, ettei vanhempi sukupolvi saa laittaa nuorelle aituuksia eteen, sillä—(Hanna ja Maiju tulevat.)