KAUPPANEUVOS. Ooh, se on vaan konttoristini, aika velikulta, hänkin. Se tahtoo sanoa, hän se juuri onkin velikulta, eikä Valter, joka pohjalta on hyvä ja rehellinen, niinkuin sen tuhannesti olen jo vakuuttanut. Hänessä ei ole mitään muuta vikaa, kuin että hän siellä Helsingissä on tuhlannut rahoja vähän liiemmästi.
TOINI. Ja—tuo Heikki ei siis myöskään saisi meitä nähdä?
ROUVA OKSMAN. Ei ole pelkoa hänestäkään. Unta hän vetää vielä, hänkin.
KAUPPANEUVOS. Heikkikö? Ett'ei hän vähän häpeä!
ROUVA OKSMAN. No, kun he kerran molemmat olivat yhdessä matkassa illalla—
KAUPPANEUVOS. Niin täytyy heidän myöskin maata päivällä yhtä pitkään, arvelee rouva Oksman. Mutta kyllä minä ne junkkarit vielä opetan. Antaahan olla, jahka me tässä lyömme viisaat päämme yhteen. Eikös niin, tytöt?
KERTTU. Juuri niin, eno!
TOINI. Minä olen mukana! Mutta nyt menisin mielelläni purkamaan matkalaukkuja.
KAUPPANEUVOS. Tee se, Toini hyvä. Ja Kerttu ehkä tulee sinua auttamaan.
KERTTU. Kyllä, kyllä. Mutta ensin pari sanaa, eno kulta.