ROUVA OKSMAN. Minä tästä lähden katsastamaan, joko siellä alkaa näkyä mitään epäiltävää.
KAUPPANEUVOS. Menkää, rouva Oksman, ja antakaa meille heti merkki, jos huomaatte jotain.
ROUVA OKSMAN. Kyllä. (Menee perältä oikeaan.)
(Toini menee paviljonkiin.)
KERTTU. Niin, eno, minä tahtoisin tietää, mistä syystä sinä oikeastaan tahdot niin salata tuloamme Valterilta. Olen sitä jo monta kertaa kysynyt, mutta sinä et koskaan anna suoraa vastausta. Tunnusta pois, siinä on jotain, jota tahdot minulta peittää.
KAUPPANEUVOS. Eikös vain—Mitä se sitten olisi?
KERTTU. Niin, siitä juuri pyydän sinulta nyt selitystä. Sano vaan suoraan kaikki tyyni. Täytyy minun kumminkin päästä siitä selville.
KAUPPANEUVOS. No, onhan se niinkin.——Tulet kai sinä sen tietämään kumminkin——Kuinkas minä nyt sitten alkaisin?——Että sinä oikein käsittäisit——tarkoitan—
KERTTU. Asiaan, asiaan, eno hyvä. Kyllä minä käsitän, ei minulla ole ollenkaan huono pää.
KAUPPANEUVOS. Poika pakana,—en mä tule ja sano—erinomaisen hyvä hän on pohjalta—