KAUPPANEUVOS. Tule tyttöseni. (Osoittaa paviljonkiin.) Tuolta ikkunasta voit tirkistellä häntä verhojen takaa, ilman että hän sinua älyää. Pulska poika, saatpas nähdä.
KERTTU. Niin, mutta, mutta—
KAUPPANEUVOS. Ei mitään muttaa! (Työntää hänet paviljonkiin.)
KERTTU. Mitä hän minusta pelkää—sen tahdon myöskin tietää. (Molemmat menevät paviljonkiin, jonka alemmassa ikkunassa pian tulevat näkyviin.)
ROUVA OKSMAN. Parasta kun lähden tieheni minäkin, etten puhu itseäni pussiin heidän kanssaan. (Aikoo mennä vasempaan.)
TOINI (ilmestyy yläikkunaan.) Tähän asetan minä näkötornini.
(Valter ja Heikki tulevat oikealta.)
VALTER. Elkää juosko pakoon, rouva Oksman. Teitähän me juuri ajamme jälestä.
ROUVA OKSMAN. Minua?
VALTER. Niin, hyvä rouva Oksman. Me kun nukuimme yli aamiaisen—