VALTER. Ruman ja kierosilmän.
HEIKKI. Yhdentekevä—vaikka olisi vielä vanha piikakin kaiken lisäksi— kun hän vaan olisi rikas, siinä pääasia.
TOINI (erikseen). Ai, ai, poika parka, tuon puheesi sinä vielä muistat.
(Hän katoo ikkunasta.)
VALTER. Hyvä on sinun jaaritella!
KAUPPANEUVOS (tulee paviljongista). Päivää, päivää!
VALTER. Mitä? Onko setä jo kotona? No—Jumalan kiitos—minä kun pelkäsin—
KAUPPANEUVOS. Hartaammin vielä kiittäisit Jumalaa, jos tietäisit kenen toin mukanani.
VALTER. Siis kuitenkin!
HEIKKI. Näet, nyt! Mitä minä sanoin?
KAUPPANEUVOS. Noh? Etkö ole utelias?