HEIKKI. Hiisi vieköön! Se toinen on varmaankin minulle.
KAUPPANEUVOS (koputtaa ovelle).
VALTER. Elkää, setä, elkää vielä. Eihän sillä ole kiirettä.
HEIKKI. Onpa tietystikin. Koputtakaa, koputtakaa, herra kauppaneuvos.
Valter palaa uteliaisuudesta nähdä suloista morsiantaan.
KAUPPANEUVOS. Tulkaa tänne ulos, hyvät naiset!
KERTTU (paviljongista). Tullaan, tullaan.
TOINI (samoin). Heti paikalla.
(Kerttu ja Toini tulevat paviljongista naurettavasti pyntättyinä. Kerttu typerä, kankea ja kömpelö. Kävelee sisäänpäin jaloillaan ja naksuttelee sormiaan. Toinilla on krinoliini ja kummallinen hattu päässä, hän on vanhan näköinen, imelästi teeskentelevä ja koketti.)
KAUPPANEUVOS (esittelee). Tässä, rakas, Kerttu, saan esitellä sinulle sulhasesi, tuomari Valter Ryynäsen, ja konttoristini, herra Hellstén'in. Neiti Virnes ja neiti Sidensnöre, hänen hyvä ystävänsä.
VALTER (Heikille). Varjele taivas! Variksen pelättiähän nuo ovat.