HEIKKI. Huoli siitä,—kuulithan että hänellä on satatuhatta.
VALTER. Tuolla toisella on yhtä paljon. Miksi et pidä itseäsi esillä?
HEIKKI. Juuri nyt lähdenkin valloitusretkelie. (Toinille.) Armollinen neiti, sallikaa minun näyttää teille kasvitarhamme ihania kukkasia. (Tarjoo hänelle käsivarttaan.)
TOINI. En tiedä—onko sopivaa, että näin nuori tyttö kävelee kahdenkesken nuoren herran kanssa?
HEIKKI. Olkaa huoletta, neiti, minä henkeen ja vereen asti tulen puolustamaan teidän kunniaanne, jos niin vaaditaan.
TOINI. Jalo ritari—minä luotan teihin. (Menevät käsikädessä pois.)
VALTER. Kas niin, nyt ne menivät.—Perhanan Heikki, kun jätti minut tähän yksin. Mitä minä hänelle nyt sanon?
KERTTU (erikseen nauraen). Poika parka!
VALTER (erikseen). Mikä intressantti tête à tête!
KERTTU (erikseen). Ihmeen vilkas keskustelu!