KAUPPANEUVOS. Hän on täällä paviljongissa. Tahdotko mennä sisään? Mitä kummaa? Ovi on lukossa. (Kolkuttaa.) Kerttu, Kerttu!
TOINI (pistää päänsä ikkunasta ulos). Hss—hss. Kerttu nukkuu—elkää herättäkö lapsi raukkaa.
KERTTU. Mitä näen? Eikö se ole neiti Sidensnöre? Bon jour, mademoiselle!
TOINI. Neiti Bertha—johan te olette saapunut. Tervetuloa, tervetuloa! Odottakaa—minä heti aukaisen oven. (Ilmestyy ovelle.)—Ei—herrat eivät saa tulla sisään, kun Kerttu nukkuu.
KERTTU (nyökäyttää päätään herroille). Au revoir!
(Toini ja Kerttu poistuvat paviljonkiin.)
VALTER (innostuneena). Setä, setä, kuulkaa, mitä sanon—!
KAUPPANEUVOS. No, no, elähän nyt—kuulenhan minä vähemmälläkin.
VALTER. Hän on hurmaava! Olen aivan pyörryksissä.—Mikä ryhti—mikä käytös! Herra Jumala—en ole ikinä vielä nähnyt semmoista. Setä, setä— häntä minä kosin!
KAUPPANEUVOS. Ooho! Vai häntä sinä kosit? Sinä—joka olet kihloissa sisaren kanssa? Mene suolle—en mä paremmin sano—