KERTTU. Olkaa niin hyvä. (Valter koettaa panna sitä kiinni, vaan ei onnistu.)
KERTTU. Ettehän te saa sitä kiinni? Teidän kätenne vapisevat.
VALTER. Niin, ne—vapisevat.
KERTTU (nauraen). Antakaa olla, ei se nyt onnistu teille.
VALTER. Kumma paikka—
KERTTU. Jättäkää—jättäkää—
VALTER (nousee nolona ja harmissaan). Pelkään, että pidätte minua kömpelönä.—Ja teillä on syytä, en ymmärrä mikä minuun on tullut tällä hetkellä—en koskaan ole tuntenut itseäni niin typeräksi,—minä tosiaankin häpeän itseäni.
KERTTU. Ooh, elkää siitä niin kovin tuskitelko. Teiltä puuttuu vähän tottumusta, siinä kaikki.
VALTER. Tahtoisin esiintyä teille edullisessa valossa, ja nyt kuitenkin käyttäännyn kuin—maanmoukka.
KERTTU. Olkaa huoletta, minä otan teidät mielelläni langoksi yhtä kaikki. Sillä minä arvaan, ettei Kerttu sisareni ole enemmän suuren maailmaa ihminen kuin tekään, serkku hyvä.—Missä hän muuten on, eno? Enhän ole vielä nähnytkään pientä sisartani.