VALTER (hämillään). Valitettavasti—en oikein.
KERTTU (uhkaa leikillisesti sormellaan). Ai, ai, hyvä serkku, teillä on vielä paljon oppimista. Kun tulette Stockholmiin minua tervehtimään, täytyy teidän olla kaikin puolin korrekt.—muuten en tunnusta teitä langokseni.—No, ei vaaraa, meistä kyllä tulee hyvät ystävät.
VALTER. Se olisi hartain toivoni!
KAUPPANEUVOS. Ehkäpä sinä, Berthaseni, otat ohjataksesi Valteria,—hän kun ei tunne suuren maailman tapoja.
KERTTU. Te haluatte sitä, serkku?
VALTER. Olisin erinomaisen kiitollinen.
KERTTU. Ooh, sitten laitan minä teistä oikean salonkiherran, ritarillisen ja huomaavaiseri erinomattainkin naisia kohtaan, niin, semmoisen gentlemanin, joka ennemmin menisi surman suuhun, ennenkuin sanoisi naiselle epäkohteliaan sanan.
VALTER. Teidän edestänne, armas serkku, olisin valmis heti kohta menemään surman suuhun.
KAUPPANEUVOS. Kas, kas, hyvä alku!
VALTER. Anteeksi—serkku—teidän kenkänne nappi on auennut, sallikaa minun panna se kiinni.