KERTTU (naurahtaa keveästi). Ooh, eno kulta, sinä olet hyvä, eihän sinun tarvitse ollakaan mikään kavaljeeri.
KAUPPANEUVOS. Vaan—entä serkkusi, Valter?
KERTTU. Niin—hän? (katselee häntä tarkkaavasti). Kertun sulhanen? (Nauraen.) Kuinka arasti te minua katselette! Ettehän toki pelkää minua?
VALTER. En—en suinkaan—
KERTTU. Saanko puhua suoraa kieltä, koska olemme sukulaisia?
VALTER. Pyydän—tehkää se!
KERTTU. Te ette loukkaannu?
VALTER. En, totisesti!
KERTTU. No niin, sitten sanon ensiksikin parempi ryhti! (Valter ojentaa itseään.)
KERTTU. Sulavammat liikkeet, vilkkaampi havainto, notkeampi käytös ja kuulkaa te tietysti osaatte ranskaa?