HEIKKI. Mahdotonta! Neiti Sidensnöre, vanha ja ruma, te—
TOINI (niiaa). Nuori ja kaunis!
HEIKKI. Ja oikea nimenne?
TOINI. Toini Manner, Kertun paras ystävä ja kihloissa hänen veljensä kanssa.
HEIKKI. Tämä on—hävytöntä!
KAUPPANEUVOS. Ai, ai, ai, ai! Tytöt veitikat, te pidätte miehiä pilkkananne! Siinä nyt on naisemansipatsionin seurauksia. Mutta malttakaahan—!
HEIKKI. Niin—kauppaneuvos on itse ollut heillä liittolaisena.
Unohditte miehisen arvonne.
KAUPPANEUVOS. Saivat minut narratuksi mukaansa. Mutta se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta. Tästä lähtein lupaan aina uskollisesti pitää miesten puolta.
KERTTU. Mutta olipa tää yhtä kaikki vähän sommoo, eikös ollunna, eno?
[1893.]