JUSSI. Teuvo,—tule. pois! Muuten joudumme ojasta allikkoon,— naiskysymyksestä Helsingissä laps'kysymykseen täällä.
MAIJU. Minä en ole mikään lapsi, kuuletko sinä—
JUSSI. Tule, tule—
TEUVO (seuraa). Aivanko todella—?
ELISABETH. Ei, mutta—Jussi! Mihinkä nyt?
JUSSI. Peseytymään, mamma. Ja tavaroitamme korjaamaan.
ELISABETH. No niin! Minä tulen näyttämään teille laatikot, joihin saatte panna vaatteenne. (Menevät eteiseen.)
MAIJU. Ähä! Täytyipäs Jussin ottaa käpälämäkeen. Täytyipäs, täytyipäs!
HANNA. Anna heidän mennä, ja tule sinä kertomaan, mitä kaikkea täällä on tapahtunut sill'aikaa!
MAIJU. Mutta johan sinä sen kuulit! Ei mitään! Ei tuon taivaallista!—
Sinulla tuota lienee kertomista. Sieltä suuresta, avarasta maailmasta!
Voi, jos pääsisin minäkin—! Niin, kuule—on minulla sentään jotain.
Jotain kumman kummaa. Mutta hst! se on suuri salaisuus.