HANNA. Koskeeko meidän perhettä?
MAIJU. Koskee, tiedätkös. Meidän perhettä se juuri koskeekin.
HANNA. Mitä se sitten on? Voi, Maiju, sano pian!
MAIJU. Jotain hyvin, hyvin merkillistä. Sinä et voi aavistaa—
HANNA. Elä nyt kiusaa minua. Kerro jo!
MAIJU. Uskallankohan? Sitä,—näes, ei tiedä vielä yksikään ihminen, muuta kuin minä itse. Sano, osaatko olla vaiti?
HANNA. Vielä kysyt. Tiedät sen entiseltäkin.
MAIJU.. Hst! Elä puhu niin kovaa! Ettei vaan kukaan kuulisi. Odotas, kun katson, eikö ole Martha tuolla oven takana. Hän siellä seisoo välistä kurkkimassa. (Katsoo ruokasaliin.) Eipä ole. No niin korvas auki, nyt, sen sanon: (juhlallisessa asennossa)—minä aijon mennä teaatteriin. Ruveta näyttelijäksi, ymmärrätkös.
HANNA. Sinä? Elä nyt!
MAIJU. Olen jo kirjoittanut tohtori Bergbomille ja odotan vastausta mitä pikimmin.