LIISA. Onkos kukaan muistanut vehnäsiä katsoa?
HELMI. Voi, ei! Ne ovat unehtuneet tykkönään. Otetaan pian pois uunista, Liisa hyvä. Kunhan eivät olisi palaneet. (Liisa ja Helmi ottavat vehnäsiä uunista.)
RENNE. Rouva Ramstedt—miksi pakenitte sinne? Tulkaa tänne muiden luokse.
ROUVA RAMSTEDT. Pois, pois, pois—elkää tulko lähelle. Lehtori Virtala, suojelkaa—!
RENNE. Mitä? Pelkäättekö te minua?
LEHTORI VIRTALA. Sehän on Renne—Renne Hammar.
ROUVA RAMSTEDT. Elkää uskoko. Hän on henki, materialiseerattu henki!
RENNE (nauraen). Aivan oikein! Materialiseerattu henki.
LEHTORI VIRTALA. Toisin sanoen, ihminen, niinkuin te ja minä. Koetelkaa hänen kättään—elkää pelätkö, pidänhän minä hänestä kiinni.—No, eikös se ole lämmin, niin kuin ihmisen käsi ainakin? Kas niin, kunniasanalla, häntä ei teidän tarvitse peljätä.
HELMI. Katsokaa, kuinka meidän vehnäset ovat kauniita. Eivät ole palaneet yhtään.