JUSSI. Me jo tiedämme.—Maiju kertoi.
ELISABETH. Ja mitä teette? Tuletteko mukaan?
JUSSI (hymyillen) Niin, mekö?—Ei, mamma!
TEUVO. Emmehän me osaa ommella edes—emme ole käyneet yhteiskoulua.
ROUVA SAVÉN. Voi, eihän teidän tarvitse ommella, tulette muuten vaan.
Näytätte että hyväksytte asian.
NEITI VUORIO. Niin, ja tehdäänhän siellä muutakin, ei vaan ommella. Keskustellaan, luetaan. Tiedättekö, siinä on jotain mieltä ylentävää tuossa meidän pyrinnössämme. Minä ainakin palajan sieltä joka kerta parempana ihmisenä, kuin olen sinne mennyt.
JUSSI. Vai niin? Kuinkahan hyväksi mahdatte sitten lopulta tullakaan?
HANNA. Jussi,—käytkö ruokasaliin, minulla olisi sinulle vähän puhuttavaa.
JUSSI. Tarpeetonta!—Minä tiedän puhumattasikin, mitä sinulla on sydämellä!
HANNA. Hyvä Jussi—!