MAIJU. Että sinä saatat olla, Jussi, niin hirmuisen paha.
JUSSI. Minunko syykseni sen panet? Itsehän sinä ilmoitit.
MAIJU. Kukaan muu ei olisi hoksannut—
ELISABETH. Elä rupea hulluttelemaan, hyvä lapsi. Meillä on kylläksi tosissakin.
MAIJU. Ei se ole hulluttelemista, mamma. Saan minä seurata taipumuksiani yhtä hyvin kuin Jussikin.
ELISABETH. Sinä olet lapsi, mitä sinä vielä ymmärrät taipumuksistasi.
MAIJU (puoli-itkussa). Niin, tuossa se taas on! Nyt mamma taas sanoo minua lapseksi. Mutta antaahan olla, vielä minä näytän—
HANNA. Hiljaa, pappa tulee—
MAIJU. Elkää edes virkkako mitään papalle. Ettehän virka?—Mamma, rakas, kulta—(Pakenee oikeaan samassa kuin Pastori tulee eteisestä.)
PASTORI. Jussi, tämä ei ikinä voi olla sinulta täyttä totta.