MARTHA. Nooh—mitä kummaa! Siihenkö nukkumaan.
MAIJU. Niin, kun siellä on niin paljon kärpäsiä minun kammarissani, ettei saa rauhaa.
MARTHA. Eikö sitten ole aika nousta järkiään ylös, kello kohta yhdeksän?
MAIJU. Yhdeksän, tai kymmenen, tai yksitoista—se ei liikuta minua. Makaan koko päivän, aamusta iltaan, ja huomenna teen samalla tavalla, ja ylihuomenna myös. Ja tästä lähtein joka ikinen päivä. Kuuletteko, joka ikinen päivä!
MARTHA. Kyllähän minä kuulen. Mutta herranen aika—minkätähden?
MAIJU. Sentähden, kun en viitsi nousta ylös. Kun minun ei kannata nousta ylös, ymmärrättekö?
MARTHA. Ei kannata nousta ylös?
MAIJU. Ei kannata, ei maksa vaivaa, eikä ole tarpeellista.
MARTHA. Olisitte jäänyt sitten omaan kammariinne ennemmin, ettehän te täällä miten, kun tulevat kotiin pastori ja rouva, hyvästä lykystä sattuu vielä vieraitakin käymään.
MAIJU. Hiljaa nyt, että saan nukkua.