MARTHA. Onpa teillä pappanne ja mammanne.
MAIJU. Pappa ei välitä lapsistaan mitään. Hänelle on yks' sama, jos meitä on tai ei.
MARTHA. Eikö välitä?—Herranen aika, kaikkia teidän päähänne pistääkin.
Vai ei välitä!
MAIJU. Jospa minä kertoisin teille yhden asian, Martha. Mutta lupaatteko olla vaiti?
MARTHA. Lupaan, tietysti.
MAIJU. Kunniasanalla!
MARTHA. No niin, kunniasanalla!
MAIJU. Kuulkaa sitten (nousee istualleen). Se oli pappa, joka ajoi
Jussin ja Hannan kotoa pois.
MARTHA. Olkaa nyt—! Pastoriko ajoi pois? Omat lapsensa?
MAIJU. Niin, eikö se ole hirveätä? Sitä vartenhan minä olen itkenyt niin paljon näinä päivinä.