MAIJU. Tahtoisittekos?
TEUVO. Niin mielelläni!
MAIJU. Kuinka te olette kovasti hyvä.—Tiedättekö, minä juuri ajattelin kääntyä teihin.
TEUVO. Todellakin? Sepä hauskaa.
MAIJU. Eihän minulla ole ketään muuta nyt, kun Hanna ja Jussi menivät pois. Te olette ainoa turvani.
TEUVO. Luottakaa minuun, minä teen mitä suinkin voin.
MAIJU. Jospa sitten koettaisin purkaa teille sydämeni.—En tiedä, kuinka aikaisin—
TEUVO. Kuinka hyvänsä. Puhukaa luonnollisesti ja vapaasti, olenhan minä ystävä.
MAIJU. Niin, olettehan te ystävä, mitä varten minä epäilisin.—Kumma vaan, että sanat tahtovat takertua suuhun.
TEUVO. Elkää viivytelkö, kohta ehkä joku tulee.