MAIJU. Herra Rastas, voisitteko te elää tämmöisessä yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa, tämmöisessä painavassa, umpinaisessa ilmassa, jossa ei kuule, ei kuin kärpäsen surinaa välistä? Voisitteko viihtyä täällä, sanokaa?
TEUVO. Totta puhuen—en luule,—en ainakaan pitemmältä.
MAIJU. En minäkään. Varmaan tukehdun, tai tulen hulluksi, jos tätä kauvemmin kestää. Sentähden tuumailin, että—
TEUVO. Sanokaa pois!
MAIJU. Voi, se on niin uhkarohkeata, niin tavatonta—
TEUVO. Teette minut oikein uteliaaksi.
MAIJU. Pelkään, että ajattelette minusta pahaa.
TEUVO. En, kunniasanalla: en.—Mutta joutukaa nyt!
MAIJU. Kun saisin sen kieleltäni.—En ole vielä koskaan näin ujostellut—
TEUVO. Uskallanko arvata?