MAIJU. Jatkakaa te loppuun saakka, kun kumminkin sen tiedätte. Hyvä herra Rastas—!
TEUVO. No niin,—minä jatkan. (Ottaa Maijua kädestä.) Te haluatte muutosta elämässänne—olette suostunut minuun enemmän kun muihin, senvuoksi olette päättänyt ehdottaa—
MAIJU. Että veisitte minut pois—että menisimme—
TEUVO. Naimisiin.
MAIJU (säpsähtää, heittääntyy sohvaan ja rupeaa nauramaan). Ei—herran tähden oletteko hupsu! Naimiseen—hyvä isä, mitä te ajattelette?— Luuletteko, että minä?—Ha-ha-ha-ha—
TEUVO. Elkää naurako.
MAIJU. Luulitteko että minä—ha-ha-ha-ha—
TEUVO: Mitä luulin? Mistä minä tiedän, mikä teillä on mielessä, kun ette sano.
MAIJU. Luulitteko että minä—ha-ha-ha-ha—että minä—ha-ha-ha-ha—että minä kosasin teitä, ha-ha-ha-ha—
TEUVO. Minä lähden tieheni, ellette herkiä nauramasta.